Viimeyönä rakas mummini siirtyi ajasta ikuisuuteen 93- vuoden iässä.
Suru ja kaipaus on valtava.
Hän oli hyvänä esimerkkinä lapsilleen joita on siunaantunut kaikkiaan 6 joista valitettavasti yksi ei saanut kovin pitkää elämää, meille lapsenlapsille joita on kaikkiaan 12 joista yksi myös koki liian varhaisen poismenon sekä lapsenlapsenlapsille joita heitäkin on ainakin 13... (anteeksi pyytelen tässä vaiheessa jos laskin väärin, en ole koskaan osannut laskea).
Mummin elämä ei aina ole ollut kovin helppoa, talvisodan ja jatkosodan kauhut sekä evakkoon lähtö olivat osa hänenkin elämää ja hänen kauttaan olemme mekin saaneet pienen tuntuman mitä siihen aikaan on ollut oikeasti elää. Sitkeästi ja huolella mummi kuitenkin hoiti velvollisuutensa sekä perheen että Suomen hyväksi. Ukin kuolema lähes 10 vuotta sitten ja yksinäinen elämä ja kaipaus, josta mummi kuitenkin vielä jaksoi hienosti nousta ja elää monta hienoa vuotta meidän ilonamme.
Muistan lukuisan määrän mummin halauksia tavatessa ja lähtiessä ja viimeaikoina tuli halattua vähän väliä ihan silmissä heikentynyttä rakasta ja haurasta mummia.
Kuinka oli ihanaa vielä viimeisen kerran heinäkuussa tavatessamme: olimme serkkuni häitä juhlimassa ja huolehdimme mummin hääpaikalle ja pois. Seuraavana aamuna saimme enoni vaimon poimimia vadelmia ja siinä me kaksi istuimme sängyllä syöden herkullisia vadelmia. Kaksi naista samaa sukua, välissä vuosia 51. En vain koskaan ole osannut ajatella mummia ikäisenään. Hän vain jostain syystä oli niin lähellä omaa sieluani että ikä menetti merkityksensä.
Koiramme kanssa hän vielä viimeisinä aikoinakin jaksoi kujeilla ja hän oli ainoa jolla oli lupa syöttää koiraa pöydästä. Ja kas kummaa kuin aina vähän lipsahti herkkupaloja koiralle ja juustopalloja. Mummi rakasti niitä juustopalloja :) Vielä joitain vuosia sitten meillä oli mumilassa käydessämme tapana herkutella punaviinillä ja juustopalloilla illalla ennen nukkumaanmenoa. Miten kaipaankaan niitä aikoja.
Mummi oli aktiivinen ihminen joka oli mielellään mukana vähän kaikenlaisessa toiminnassa ja onkin osaltaan jättänyt paljon hienoja asioita muistoksi tuleville polville mm. mummin ihana ja aito karjalanpiirakkaresepti joka jatkaa omaa elämäänsä Harjavallan seurakunnan naisten käsissä.
Kiitokset mummi!
Sinulta me kaikki olemme saaneet hienot lähtökohdat sekä hyvän hengellisen perinnön eikä se katoa vaikka sinun aikasi tässä maailmassa loppuikin.
Rakkaudella muistaen ja ikävöiden,
Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti