Mummoja, vanhoja tavaroita ja katoavaa kansanperinnettä

Tulipa käytyä koko perheen voimin katsomassa 93- vuotiasta mummia Harjavallassa ja samalla ihmettelemässä maailman menoa toisella puolen Suomea.

Muutama asia tuossa pienessä kaupungissa pistää silmään:

Esimerkiksi koiran kanssa ulkoillessa oikeasti todella kummallinen ilmiö - kun koiran pikkumunkerot on kerätty pussiin ja alan sitomaan sitä vyölle, huomaan että kas! roskishan on ihan lähellä. Lähes riippumatta siitä missä kohtaa koira "munkinleivontaan" alkaa, aina on roskis näköyhteyden päässä. Kummallista toimintaa kertakaikkiaan - ei meillä vaan Lahdessa... Lahdessa sitä munkkipussia kuljetellaan useimmiten kilometritolkulla vaikka menisi useamman bussipysäkin ohi, mutta eihän niillä pysäkeilläkään nyt sentään roskiksia voi pitää - jokuhan saattaisi vielä käyttää ja täyttääkin niitä ;)

Harjavallalle on käynyt kuten monelle muullekin pikkukaupungille: nuoret muuttaa pois isompiin asutuskeskuksiin ja väestö ikääntyy, niinpä välillä tuntuu että kaupungin yleisin kulkuneuvo on "mummomersu" ja mikäs niillä on potkiessa eteenpäin kun tasaista maata riittää vaikka millä mitalla :)

Jotain yhteistä Harjavallan ja Lahden kesken kuitenkin on: suuri määrä tyhjiä liikehuoneistoja keskustassa. Harjavallan tapauksessa epäilemättä Porin läheisyys vaikuttaa asiaan kummasti mutta Lahdessa selitys lienee suuret ostoskeskukset kaupungin laitamilla ja siksi keskusta kuolee pois :/

Harjavallan kokoisessa paikassa on kuitenkin muutama liike jotka on ehdottomasti mainittava:

Erittäin asiantuntevan kauppiaan pitämä kirpputori Tori-Puoti, josta olen itse tehnyt monet valloittavat korulöydöt sen jälkeen kun serkkuni esitteli paikan minulle :) Olipa nyt ilmestynyt oveen lehtijuttu jossa oli listattu Suomen parhaat vanhan tavaran liikkeet ja Tori-Puoti oli siinä sijalla 7. Ei paha :) Kannattaa siis ilman muuta poiketa jos satutte paikkakunnalle.

Ja toinen, lähes katoavaa kansanperinnettä - Vilkun Autogrilli. Maistelimme tällä erää jättihampurilaisia jotka muuten oli maidottomia ihan alustapitäen, eli maittavan hampurilaisen todellakin pystyy tekemään myös ilman juustoa. Tuoreet lisäkkeet ja herkullinen maku vaikka kyseessä on perinteinen autogrilli. Tämä paikka on kuitenkin lähtenyt kehittelemään herkullisia annoksia ihan niiden perinteisten lisäksi ja myös onnistunut siinä :)

Tänä kesänä teimme omalla visitoinnillamme ennätyksen kun poikkesimme Harjavallassa peräti kolmasti vaikka ajamista on Lahdesta ihan kiitettävästi, mutta kahden rakkaan serkun häät olivat kyllä niin mieluisia tapahtumia että sen matkan teki ihan mielellään ja samalla tuli tietenkin mummiakin tavattua vähän reilummin.

Kesä -  se vaan on niin mukavaa aikaa - ehtii vähän sukuloimaankin ja nauttimaan elämästä!

No nyt ne ei todellakaan maksanut mansikoita ;)

Koska uusi, parempi ruokavalioni vaatii rutkasti marjoja ja kasviksia, päätimme tänä vuonna pitkästä aikaa alkaa säilömisen ja suunnittelimme etukäteen jo että tänään mennään mieheni kanssa mansikkapaikkaan ja keräämme ihan itse ne tarvittavat mansikat - tai ainakin mitä ehtisimme ja ostaisimme sitten loput.
Sitä kun ei varmuudella saattanut sanoa että mitä siitä oikein tulee kun värisokea ja iskiaskipuherkkä lähtevät yhdessä mansikkamaalle.

Optimistisesti kuitenkin varasimme mukaamme 2 kpl 10 litran ämpäreitä ja 2 kpl 5 litran ämpäreitä, juotavaa ja ihanat keskiaikalussakin käyttämämme olkihatut - on nimittäin sen verran hyvä suoja jos aurinko yhtään tuppaa paahtamaan. Ja minulla tietenkin kevytkorsetti ;) no ei muuten, mutta sen kanssa säästää aikapaljon selkää kun on vähän paremmin tukea.

Menimme paikalliselle isolle tilalle, Koivistoisen Mansikkapaikkaan, joka sattumalta juuri aamun lehdessä ilmoitteli erinomaisesta tarjouksesta 2e / kg itse keräten! Kovin oli kivasti homma järjestetty: astioiden punnitus siistissä myymälätilassa ja sitten odottelemaan minibussikuljetusta pellolle.

Pellolle päästyämme siellä oli 2 nuorta opastamassa että mistä kohtaa aloitetaan ja mihin suuntaan edetään, mies toisella ja minä toisella puolella. Siitä sitten aloimme napsimaan mansikoita vapaalla tyylillä ja huolellisesti  myös alla olevat kypsät mansikat keräten. Onneksi pellolla oli kulkureitit päällystetty oljella joten oma tyylini, alussa kontaten ja myöhemmin istuen ja siitä peruuttamalla edeten homma sujui yllättävän rivakasti ja välillä sattui säilöntäkelvoton yksilö myös omaan suuhun ;)

Uskomatonta! Tunti siinä kutakuinkin kerätessä meillä meni ja astiat oli täynnä - herkullisia, supertuoreita ja ihanan punaisia mansikoita. Saaliimme oli hiukan vajaa 15 kiloa ja siitä täyttyi 48 pakasterasiaa eli lähes purkillinen joka viikolle, kunnes seuraava sesonki sattuu kohdalle. Suurin osa 0,5l rasioita, mutta muutama 0,75l ja litrainenkin. Kyllä nyt kelpaa :) Kaupassa kotimainen pakastemansikka kuitenkin on hinnaltaan ollut 8-9e kilolta.

Ja ei, en aio odotella talvea ennenkuin alan näitä nauttimaan, vaan heti kun ne kaupasta ostetut mansikat loppuvat :)

Kivaa oli pellolla ja mietimmekin että jos suinkin ehdimme, menemme vielä toisenkin kerran. Tosin kiireinen viikko odottaa, joten voi olla että satoa ei enää ole kun me sinne uudestaan ehtisimme.

Mutta teille jotka ette ole vielä itsepoimintaa kokeilleet ja kellä kunto (tai pokka) kestää - lämpimästi suosittelen!