Kärsäkengillä reissussa, osa 2: Laivautumista

Vltavasta päästiin sitten aikanaan eteenpäin taksilla johon kivasti mahtui meidän kärrypelimme taakse. Kärrymme on varsinainen matkamalli - siitä lähtee vetoaisa irti joten se menee vähän tilavampaan peräkonttiin ihan helposti.

Mukava ilmastoitu auto antoi kivan vilpoisan kyydin sillä päivä oli todella paahteinen mutta sisällä terminaalissa meinasi happi loppua useampaan otteeseen, ilma ei liikkunut mihinkään ja harmikseni olin unohtanut vissypullon kotiin. Siinä sitten seistä pönötettiin jonossa joka ei jostain kumman syystä liikkunut siihen malliin kun olisi pitänyt. Laivaan pääsimme nimittäin n. 5 minuuttia ennen kuin sen olisi pitänyt lähteä ja meidän jälkeemmekin oli vielä joitain ihmisiä jonossa. Pakko sanoa että vaikka keskiaikavaatteissa menee auringossa ja helteessä ihan vielä hienosti niin tuollainen umpinainen ja kuuma sisätila on kyllä todella tuskallista. Siinä olisi mennyt tuoppi poikineen jos joku olisi jonoon asti tarjoillut ;)

Laivamme oli monelta Visbyn paluureissultamme tuttu Silja Europa ja se on ollut ihan ok siihen tarkoitukseen mihin me sitä olemme käyttäneet. Tähän saatte selityksen myöhemmin ;)

Oikeasti olemme näillä ylitysreissuilla pitäneet kaiken eniten Finnlinesin (vai Finnlinkin - en muista enää) piskuisesta rahtareiden käyttämästä laivasta jolla teimme ensimmäisen autolla tapahtuvan reissumme Visbyn rientoihin. Sen lisäksi että sekä matkan että syömisten hinta oli kohdallaan tuolla laivalla, ruoka-annokset oli rekkamiesten kokoluokkaa :) Niistä ei todellakaan jäänyt nälkä.
Harmi että nuo eivät enää kuljeta ihmisiä samoin ehdoin.

Ihan kivahan tuo Europa on ja se hyvä puoli että siellä on todella paljon istumapaikkoja jokapuolella, jos ei nyt ihan aina ruuhkaisimpaan paikkaan itseään tunge.

Tämä reissu oli siitä poikkeuksellinen että matkan hintaan kuului päivällinen seisovasta pöydästä. Me emme ole enää vuosiin vierailleet seisovassa pöydässä joten oli jännä nähdä mihin se on muuttunut näiden vuosien aikana. Vaan ennen sitä meillä oli hetki aikaa nauttia jotain virvoketta ;) Koska oli alle tunti aikaa ruokailuun, päädyimme johonkin muuhun kuin siihen tummaan olueen vaikka laivan pubiin menimmekin kuuntelemaan kivasti laulavaa englanninkielistä trubaduuria. Minipullo shampanjaa oli tällä kertaa valintamme. Käsityö muuten kulkee ihan jatkuvasti mukana silloin kun ollaan keskiaikavermeissä liikkeellä joten haarukkanyöri edistyi mukavasti shampanjaa nauttiessa.

Nyörinteko sujuu mukavasti shampanjaa siemaillen...

Laivan seisova pöytä oli jälleen kerran meille pettymys vaikkakin siellä oli muutamia helmiä joukossa mm. marinoidut herkkusienet ja ihana äyriäissalaatti mutta oma syömiseni rajoittuu seisovassa pöydässä nimenomaan alkuruokiin koska lämpöiset ovat useimmiten aikalailla mitäänsanomattomia. Seisovaan pöytään olivat laittaneet myös sushia joka yleensä on herkkuani mutta tällä kertaa se ei ollut edes hyvää, voisin sanoa että suorastaan kamalan makuista. Sen sijaan kuorelliset simpukat ja kuorelliset katkaravut maistuivat erinomaisesti (niinkuin aina). Ne katkaravut olivat oikeastaan aikanaan se syy miksi vielä kävimme joitain kertoja seisovassa pöydässä laivalla, kunnes sitten niidenkään vetovoima ei enää riittänyt.

Anteeksi vaan kaikki te jotka siitä ruokailusta pidätte ;) se vaan ei ole enää meidän juttu. 

Me vain todella nautimme mieluummin kunnollisen sisäfilepihvin (mediumina tietenkin) silloin kun haluamme oikeasti herkutella ja juomaksi luonnollisesti siihen rinnalle hyvä punaviini.

Ruokailun jälkeen olimmekin valmiita siirtymään yöunille hyttiin sillä emme halunneet menettää tulevasta Visbyn päivästä hetkeäkään...

Hiivaton kausi lähestyy

Ravintoneuvojani teki minulle viime keväänä Food Detective yliherkkyystestin.

Sen tuloksissa näkyi seuraavat: parapähkinä kaiken pahimpana, sitten maapähkinä sekä lehmänmaito ja lievimpänä kaura, vehnä, gluteeni sekä hiiva.

Keväällä aloitin maidottoman 3 kk ja se sujui alun totuttelun jälkeen oikein hyvin, jopa niin hyvin että siitä tuntui olevan vaikea luopua ja alkaa palauttamaan lehmänmaitoa takaisin ruokavalioon. Ja toisaalta en yhtään ihmettele sillä kehoni todella voi paremmin ilman lehmänmaitotuotteita, olenkin niitä yrittänyt välttää tuon jälkeenkin vaikka ihania juusto-tomaattileipiä on kyllä todella vaikea vastustaa.

Totuttelussakaan ei muuta ongelmaa ollut kuin se, että lehmänmaitoa tai maitoproteiinia on lisätty jopa sellaisiin paikkoihin missä sitä ei todellakaan tarvita. Miksi esimerkiksi vuohenjuustokeittoon tai kookosmaitopohjaiseen keittoon on lisätty vielä se kerma? en voi käsittää!

Nyt on sitten alkamassa se hiivaton 3 kk jakso.

Tämä oli pakko ottaa erikseen sillä olen sen verran punaviinin ystävä että se todellakin vaati henkisen valmistautumisen olla 3 kk kokonaan ilman punaviiniä.
Olen joskus sanonutkin että jos joku minulta haluaa ottaa pois nämä 2 asiaa - punaviinin ja salmiakin, en tiedä mitä tekisin.
Nyt olen kuitenkin siirtymässä ensi viikonlopun hautajaisten jälkeen hiivattomalle kaudelle ja jopa ihan oma-aloitteisesti, omaan hyvinvointiin tähdäten.

Jännä onkin nähdä miten paljon hiivattomuus vaikuttaa hyvinvointiini, samalla automaattisesti vähentyy myös gluteeniviljojen käyttö sillä myös se himoitsemani Oululaisen Luomu Jälkiuunipala jää pois.
Ainakin viimeksi kun alkuvuodesta välttelin gluteenia huomasin omien polyneuropatiaoireiden vähenevän rutkasti ja nyt kun on tullut leivillä herkuteltua on myös oireet olleet pahemmat.

Ans kattoo taas kuinka ämmän käy ;)

Kärsäkengillä reissussa, osa 1: Junailua ja Vltavan hyviä salaatteja

Tänä kesänä meille kävi vähän huonosti, emme saaneetkaan asuntoa Visbyn keskiaikaviikolle ja siksi jouduimme tyytymään risteilyyn ja päivään Visbyssä.

Päätimme mieheni kanssa että jatkamme keskiaikailua sitten menemällä keskiaikavermeissä matkankin ja jättämällä kaiken ylimääräisen nykyaikaisuuden pois.

Voi, siitä todella tuli hauskaa!

Jo junassa käänsimme katseita yllättävällä pukeutumisella, mutta kukaan ei uskaltanut puhua mitään ;)
Kunnes sitten naapuripenkillä olevat lapset alkoivat ihmettelemään meidän kenkiämme ja aloimme kertomaan vaatetuksestamme lapsille. Lapset todella jaksavat kysellä ja olla kiinnostuneita kaikesta ja meistä taas on mukava kertoa harrastuksestamme silloin kun kuulijalla riittää kiinnostus.

Kärsäkenkämme joskus muinoin, ihan vastavalmistuneena.
Nykyinen väri on hyvin tummaksi patinoitunut.
Tämä malli ei ole täysin autenttinen mutta on ollut erittäin
kivat käytössä ja omatekemät siksi en ole pitänyt kiirettä
uusien tekemisessä. Kumipohjaa niissä ei kuitenkaan
ole joten kaikki kengän materiaalit ovat autenttiset.

Matkatavaramme olimme pakanneet puiseen keskiaikakärryyn ja junaan meno sekä poistuminen sujui ongelmitta aivan kuten lastenvaunujenkin kanssa kulkevat tietävät :)

Herra Methodius ja
pikkumatkatavaramme.
Tässä ollaan jo Visbyssä.

Koska lähdimme matkaan hyvissä ajoin, ehdimme mainiosti lounastamaan Helsingin Rautatieaseman vieressä sijaitsevaan Tšekkiravintola Vltavaan. Onneksi Vltavassa on kätevästi narikka niin että saimme rullattua pikkumatkatavaramme sinne sisään ;) Upeassa Jugendrakennuksessa toimivan Vltavan vuohenjuustosalaatti on minulle jo ennestään tuttu ja pakkohan se oli nytkin saada: Vuohenjuustosalaatti 10,50, pieni / 15,00 € iso, Hunajaista punajuurta, marinoituja herkkusieniä ja balsamicosiirappia. Vähälaktoosinen ja gluteeniton herkkusalaatti todella vie kielen mennessään.

Vltavan Iso Vuohenjuustosalaatti

Mieheni maistoi kanasalaattia: Kanasalaatti 10,50, pieni / 15,00 € iso, Yrttimarinoituja oliiveja, paahdettua valkosipulia ja parmesanjuustoa. Laktoositon ja gluteeniton. Eipä vaikuttanut tuokaan huonolta vaihtoehdolta ;)

Herra Methodius, Vltavan Kanasalaatti,
Tmavé pivo -oluet sekä Vuohenjuustosalaatti

Juomaksi otimme mainiot Tmavé pivo -oluet (4,5 %)Tumma, keskitäyteläinen, makean maltainen ja kevyehkön paahteinen lager. Tuoksussa on hieman toffeeta sekä makeaa maltaisuutta. Jälkimausta löytyy humalaa. 

Nämä sopivat myös erinomaisesti salaattien kanssa.

Tämä laadukas, Vltava House Brand olut muuten valmistetaan tšekki-panimoissa ja toimitetaan Suomessa ainoastaan Vltavan hanoihin.

Vltavan palvelusta täytyy sanoa että se on aivan loistoluokkaa, kummallisen kärrymme, saatika vaatetuksemme kanssakaan ei aiheutunut minkäänlaista ongelmaa. Ystävällisesti ulkona oleva baarimikko ohjasi kärrymme narikkahuoneeseen ja pääsimme rauhassa syömään.

Kiitokset ihanasta ruokailuhetkestä Vltavan henkilökunnalle :)

Poikkeamme taas joskus joko poikkeavissa pukineissa tahi incognito ;)

Mirjam in memoriam

Viimeyönä rakas mummini siirtyi ajasta ikuisuuteen 93- vuoden iässä.

Suru ja kaipaus on valtava.

Hän oli hyvänä esimerkkinä lapsilleen joita on siunaantunut kaikkiaan 6 joista valitettavasti yksi ei saanut kovin pitkää elämää, meille lapsenlapsille joita on kaikkiaan 12 joista yksi myös koki liian varhaisen poismenon sekä lapsenlapsenlapsille joita heitäkin on ainakin 13... (anteeksi pyytelen tässä vaiheessa jos laskin väärin, en ole koskaan osannut laskea).

Mummin elämä ei aina ole ollut kovin helppoa, talvisodan ja jatkosodan kauhut sekä evakkoon lähtö olivat osa hänenkin elämää ja hänen kauttaan olemme mekin saaneet pienen tuntuman mitä siihen aikaan on ollut oikeasti elää. Sitkeästi ja huolella mummi kuitenkin hoiti velvollisuutensa sekä perheen että Suomen hyväksi. Ukin kuolema lähes 10 vuotta sitten ja yksinäinen elämä ja kaipaus, josta mummi kuitenkin vielä jaksoi hienosti nousta ja elää monta hienoa vuotta meidän ilonamme.

Muistan lukuisan määrän mummin halauksia tavatessa ja lähtiessä ja viimeaikoina tuli halattua vähän väliä ihan silmissä heikentynyttä rakasta ja haurasta mummia.

Kuinka oli ihanaa vielä viimeisen kerran heinäkuussa tavatessamme: olimme serkkuni häitä juhlimassa ja huolehdimme mummin hääpaikalle ja pois. Seuraavana aamuna saimme enoni vaimon poimimia vadelmia ja siinä me kaksi istuimme sängyllä syöden herkullisia vadelmia. Kaksi naista samaa sukua, välissä vuosia 51. En vain koskaan ole osannut ajatella mummia ikäisenään. Hän vain jostain syystä oli niin lähellä omaa sieluani että ikä menetti merkityksensä.

Koiramme kanssa hän vielä viimeisinä aikoinakin jaksoi kujeilla ja hän oli ainoa jolla oli lupa syöttää koiraa pöydästä. Ja kas kummaa kuin aina vähän lipsahti herkkupaloja koiralle ja juustopalloja. Mummi rakasti niitä juustopalloja :) Vielä joitain vuosia sitten meillä oli mumilassa käydessämme tapana herkutella punaviinillä ja juustopalloilla illalla ennen nukkumaanmenoa. Miten kaipaankaan niitä aikoja.

Mummi oli aktiivinen ihminen joka oli mielellään mukana vähän kaikenlaisessa toiminnassa ja onkin osaltaan jättänyt paljon hienoja asioita muistoksi tuleville polville mm. mummin ihana ja aito karjalanpiirakkaresepti joka jatkaa omaa elämäänsä Harjavallan seurakunnan naisten käsissä.

Kiitokset mummi!
Sinulta me kaikki olemme saaneet hienot lähtökohdat sekä hyvän hengellisen perinnön eikä se katoa vaikka sinun aikasi tässä maailmassa loppuikin.

Rakkaudella muistaen ja ikävöiden,
Miia

London calling - virtual way

Olen 7 kuukautta odotellut erinomaiseta liiketilaa virtuaalimaailma Second Lifen virtuaali-Lontoosta ja tänään sen sitten vihdoin bongasin.

Otin siis tämän päivän projektiksi sisustaa sen ja saada toimivaksi esittelemään nettikauppani valikoimaa koko maailmalle, tai ainakin puolikkaalle ;)

Liike on todella hyvässä kohdassa, aivan Lontoon vilkkaimman osion, Sohon tapahtumalavan vieressä ja uskon sen toimivan oikein kivasti sillä paikalla.

Tässä liikkeen SL URL: http://maps.secondlife.com/secondlife/London%20City/130/70/24

Mikäli et ole ennen käynyt Second Lifessa, suosittelen lämpimästi paikkaa jos olet esimerkiksi visuaalinen fiilistelijä, pidät musiikista ja konserteista, luova ihminen, seurallinen, haluat käyttää ja opetella vaikkapa englantia jne.
Ensimmäiset visiitit saattavat tuntua hieman hankalilta mutta hyvällä viewerillä (itse suosin Firestorm vieweriä: http://www.firestormviewer.org/ ) se alkaa hetken totuttelun jälkeen olemaan helppoa sillä tuolle viewerille on olemassa Second Lifen sisällä erittäin hyvin toimiva tukiryhmä.

Itse nautin Second Lifessa erityisesti musiikista - siellä on usein Livekonsertteja ja tuleepa siellä joskus harjoiteltua itsekin vaikka varsinaista konserttia en ole ainakaan vielä pitänyt.

Myös kielitaitoni on kohentunut kummasti sinä aikana kun olen ollut mukana Second Lifessa vaikka siinä edelleen on hurjan paljon parannettavaa. Mutta eteenpäin mennään :)


Ehkäpä näemme joku päivä - virtuaalisesti Lontoossa tai jossain muussa paikassa.

Kuva-asian päivitys :)

Voi miten mahtavaa!

Vihdoin ja viimein sain itsestäni sen verran irti että tulin hankkineeksi päivitetyn pokkarikameran ihan äärettömän hyvin palvelleen - lähes 10 vuotta vanhan digikameran tilalle.

Se kuitenkin päihitti mennen tullen monet tuoreemmatkin pokkarit kuvan laadussa, mutta viimeaikoina se on enemmän ja enemmän alkanut taittamaan kuvia sinisävyisiksi ja siksi oli pakko tehdä tämä väistämätön asia ja hankkia uusi.

Tämäkin on Sony, kuten edellinen. Pitkä käyttöikä kuvan laadun lisäksi teki sen verran lähtemättömän vaikutuksen että en arvanut vaihtaa merkkiä :)

Mieheni tarkisteli pokkareiden ominaisuuksia ja hän kun on tarkka laadusta, löytyi sopiva kamera hiukan kalliimmalla hinnalla kun alunperin oli ajateltu, mutta varmasti tulee olemaan hintansa arvoinen.

Yksi ihan paras juttu tässä uudessa kamerassa on - se koko :) Tämä todella on pieni ja mahtuu kulkemaan taskussa kännykän kaverina, joten se on sitten aina mukana - toivottavasti - kun tarvitsen ja haluan napata kuvan.

Jatkossa tulette siis saamaan enemmän ja parempia kuvia :)

Näppäilemisiin!

maalaiset kaupungissa ;)

Meille tuli montakin asiaa hoidettavaksi PK-seudulle joten päätimme suunnistaa leppoisan lomapäivän ratoksi vaihteeksi sinne suunnalle.

Keväällä ajokortin saanut juniorimme halusi lähteä Ropeconiin omalla autolla ja siksi meidän piti lähteä etukäteen katsastamaan reittiä sinne jotta matka yksin matkustavalla juniorilla sujuisi hyvin. Eihän hän juurikaan ole ajellut pääkaupunkiseudulla joten ko paikan liikennekulttuuriakin on hyvä vähän etukäteen makustella jotta homma sitten sujuu kun on yksin liikenteessä.

Siinä muuten riitti juniorilla ihmettelemistä kun kaistan vaihdossa ei viereisen kaistan auto kiihdyttänytkään rinnalle vaan antoi reilusti tilaa ;) Lahden liikenteessä sitä ihmettä ei useinkaan tapahdu.

Saimme reitin katsottua selväksi parkkipaikkoja myöten joten lähdimme sitten eteenpäin - tai oikeastaan taaksepäin ja menimme Selloon koska tiesimme että juniori haluaa ilman muuta syömään Classic Pizzaan kun se kerran on mahdollista. Lahdessakin ko firma kävi joitain vuosia sitten pyörähtämässä mutta ei se täällä oikein ottanut tuulta alleen - kuten ei moni muukaan vähän laadukkaampi ja erikoisempi ruokapaikka :/ Vaikka tarkoitukseni ei nyt kummemmin ole Lahtea morkata - tuntuu vain välillä siltä että tämä paikka todellakin on tavan junttikylä ja kyllähän tätä paikkaa monesti kutsutaankin Tuulipukukyläksi ;)

No Classic Pizza todellakin on jotain ihan mahtavaa! Ilokseni huomasin myös että heillä on maininta että tekevät pizzan myös gluteenittomana! Nyt en tällä erää tarttunut kuitenkaan siihen gluteenittomaan vaihtoehtoon mutta maidottomana se pizza olisi kiva saada ja koska ehdoton suosikkipizzani Rucola Crudo ei sisällä muuta lehmänmaitoa sisältävää kuin mozzarella, oli se helpo tilata ilman sitä. Loistavaa! Pizzan makuun ei mozzarellan poistaminen mielestäni juurikaan vaikuttanut sillä siihen kuuluu kuitenkin aina niin herkullinen vuohenjuusto ja muut ainekset ilmakuivattu kinkku sekä ihana rucolasalaatti. Vesi tulee kielelle kun tuota ajatteleekin.
Classic Pizzaan ei muuten sitten kannata mennä jos mielessä on jotain muuta kuin pizza. Se paikka todellakin myy vain pizzaa ja todella ensiluokkaista pizzaa. Jopa henkilökunnan paidoissa lukee "Sorry No Kebab" ;)

Hyvän ruuan jälkeen oli taas aika palata vähän taaksepäin sillä muut menot sanelivat sen että seuraavaksi meidän oli suunnattava Varustelekaan vaikka järkevämpää olisi ollut mennä sinne sitten viimeiseksi. Jaa miksikö sinne? No juniori harrastaa softausta ja oli päättänyt hankkia paremman suojuksen ja oli katsonut jo valmiiksi millainen sieltä olisi saatavilla. Itse siellä tietenkin historian harrastajana fiilistelin ja ihastelin mm. komeaa englantilaista sotilaspukua joka olisi maksanut alle kympin ;) mutta nyt en tarvinnut sellaista. Jos olisin ollut hoikemmassa kunnossa - olisin ostanut itselleni naisten BDU-housut, mutta nyt on vielä vähän odoteltava ja hankittava ne housut myöhemmin. Ruotsalaisia työtakkeja olisi muistaakseni saanut 2,50 hinnalla - harmi että olivat pieniä kokoja. Aina sitä hyvälle työtakille käyttöä olisi ;)
Seinällä roikkuvat kaasunaamarit meinasivat muuten vähän kummitella - ne saavat jotenkin selkäpiin karmimaan vaikka itse en onneksi ole sotaa koskaan joutunut kokemaan ja toivottavasti en joudukaan. Sen verran paljon on kuitenkin mummin ja ukin juttuja sota-ajasta kuunnellut että melkein tuntee ne tunteet joita ihmiset ovat siihen aikaan joutuneet käymään läpi ja kunnioitukseni on suuri heitä kohtaan jotka maallemme vapauden aikanaan taistelivat.
Mukaan tarttui juniorin toivomuksesta myös Scho-Ka-Kola eli saksalaista taistelusuklaata ;), alkuperäinen versio on maidoton ja se on kyllä todella hyvää.

Varustelekan jälkeen lähdimme sitten toista suurta nettikaupan kautta tutuksi tulluta firmaa kohti. Verkkokaupassa oli tarjolla sellainen kameran putki jota mieheni oli havitellut jo jonkin aikaa ja ihan kohtuullisella hinnalla. Voi miten hieno paikka kaikkine järjestelyineen: parkkihallista pääsi kivasti myymälään ja olisipa tarjolla ollut maisematerassikin katolla! Nyt ei vaan ehditty sillä muut paikat odottivat. Olisin itse saattanut jäädä äänistudiolaitteita kuolaamaan vaikka koko loppupäiväksi tai kyselemään siskoni kehumaa orjaranneketta josko sellaista olisi saanut ihan tavallisellekin koneelle soveltuvana... Varsinainen asia kuitenkin hoitui lähes alta aikayksikön ja pääsimme tosiaan sitten reippaasti eteenpäin kohti seuraavaa paikkaa joka oli menossa puolen tunnin päästä kiinni. Hupsista miten aika tosiaan rientää!

Seuraava etappimme oli Lautapelit.fi eli ihan lautapeleihin erikoistunut liike joka mm. tuottaa erilaisia lautapelejä suomeksi. Nyt kohteenamme oli kaksi meiltä vielä puuttuvaa Dominionin lisäosaa ja 2000 korttien suojapussia ;) Siinä meni muuten muutama tunti yöllä kortteja pussitellessa ;) Vaan nyt meillä on kaikki ne kasassa - harmi vaan että vielä jäi uupumaan n. 700 korttipussia. Eli pikaisesti tilaukseen vaan ;)

Päivän ehkä paras asia tapahtui sitten viimeiseksi: Eräs tuttuni oli kuvannut minulle aivan mielettömän ihanan villatakin jonka oli siivotessaan löytänyt ja ei itse sitä voinut pitää päällä. Joten minä sain sen. Edellinen villatakkini olikin vuosien saatossa (ehkä n. 20 vuotta) hieman kulunut - kyynärpäät ja kainalot ihan puhki ja olin jo keväällä kysellyt josko joku olisi tuonut minulle uuden Virosta, josta vielä saa oikeaa villaa olevia takkeja. Mutta kyllä nyt lykästi! Uusi aarteeni on aivan mielettömän ihana: paksumpi kuin edellinen ja väritys on juuri oikeanlainen minulle, se tulee varmasti palvelemaan ainakin yhtä kauan kuin edeltäjänsä.

Ja sitten kotia kohti! Vaikka nyt menikin tietöiden ansiosta vähän enemmän kuin reilusti aikaa - tööttien soidessa ja ihmisten hermostuessa hitaaseen kulkuun. Silti juniorimme säilytti hienosti malttinsa liikenteessä ja sompaili meidät turvallisesti kotiin.

Mukava päivä :)